Jyrki Salonen
Alun vekotinhuumassa tuli kuvattua oikeastaan mitä ikinä vastaan sattuikaan tulemaan, mutta myöhemmin kameran eteen päätyi enimmäkseen maisemia. Pääkaupunkiseudun suunnilleen jokaisen merenrantakiven kuvattuani pääasialliseksi kuvauskohteeksi ovat valikoituneet lähiympäristöstä löytyvät linnut ja eläimet. En oikeastaan tiedä miksi. Jossain vaiheessa Tuan kanssa vain huomasimme käyttävämme iltavalot ennemmin oravien tai sorsanpoikien, kuin rantakivien ikuistamiseen.
Aika usein nimenomaan iltavalot, koska olen harmikseni kroonisen aamu-uninen. Se on luontokuvaajalle aika hankala piirre, sillä eläimet ja linnut ovat aika usein aktiivisimmillaan juuri aamuhämärissä. Monet hienoimmista luontoelämyksistäni olen kuitenkin kokenut aikaisin aamulla. Teerien pulputtaessa keväisellä suolla, sumuisen pellon sarvipäitä ihmetellessä tai kettuperheen pikkuisten pörröhäntien toilailua hämmästellessä.
Luontoa tulee kuitenkin kuvattua aika monipuolisesti makrosta maisemiin ja astrosta ampiaisiin. Luonnon helmassa olen muutenkin aina viihtynyt. Lapsena majoja rakentamassa, vähän vanhempana kalastelemassa ja nykyisin enimmäkseen kamerareppua ulkoiluttamassa.
Aina ei tarvitse olla kameraakaan mukana. Lehtopöllön huhuilu Espoon keskuspuistossa iltakävellessä ilahduttaa ja sykähdyttää ilman kameraakin.
Yhteystiedot:
Instagram: @jsalonen
Jyrkin kirjoittamat tarinat
Kuva: Tua Lönnroth Loppukeväästä ja alkukesästä puistomaisissa metsissä alkaa kuulua vaativaa vinkunaa. Syylliset eivät välttämättä ole pussikaljoittelevia teinejä vaan ruokaa kerjääviä sarvipöllön poikasia. Ensin niistä havaitsee yleensä vain äänen. Metsää voi joutua haravoimaan korvat höröllään jonkin aikaa ennen kuin ensimmäinen puun oksalla nököttävä untuvapallo paljastaa sijaintinsa. Tammen lehvästöstä paistavat oranssit silmät ovat aina yhtä ilahduttava…
Kuva: Jyrki Salonen Kun linturuokinta hämärän tullessa hiljentyy linnuista, paikalla alkaa toisenlainen vilinä. Hiiristä rohkein uskaltautuu ensimmäisenä ulos kolostaan ja vilahtaa vauhdilla ruokinnalle pähkinä mielessään. Hämärän kiristäessä otettaan, liittyy seuraan yhä useampi hiiri, ja pian ruokinta jo miltei kuhisee näitä pikkuisia siimahäntiä. Olemme nähneet kymmenisen hiirtä samaan aikaan juoksemassa ruokinnan ja pesäkolon välillä edestakaisin. Hiiret…
Kauan kaivattu kurkistus Tua Lönnroth & Jyrki Salonen ”Tuolta kun kurkistaisi kärppä.” Lause, jota toistelemme usein ulkona liikkuessamme idyllisen näköisen kivimuurin tai rustiikkisen talon kivijalan kohdalle osuessamme. Valitettavasti toiveemme ei yleensä toteudu muualla kuin sosiaalisen median kuvatulvan äärellä. Kunnes eräänä huhtikuisena iltana, mahdollisimman epävalokuvauksellisen talventörröttäjäpusikon äärellä, ilmoille pääsevät epäuskoiset sanat: ”tuolon kärppä!”. Kuva: Tua Lönnroth…
Galleria
