Tuomo Björksten
Luontokuvaus on minulle pitkälti pään sisäistä toimintaa. Suunnittelen kuviani tarkkaan. Katselen etukäteen karttoja, käyn maastossa tutustumassa paikkoihin, selaan vinkkejä somesta ja tutkin säädataa. Myös kuvausreissulla aamuneljältä kesäyönä yritän miettiä, mitä eläimet tekisivät tässä tilanteessa.
Yritän olla eläimiä viekkaampi. Koen olevani vähän kuin metsästäjä ilman asetta, jäljittäjä ilman keihästä. Käytän sarjatulta, mutta mahdollisimman vaivihkaa, että kameran raksutus ei häiritsisi eläimiä.
Usein olen saanut toivomani kuvan, monta kertaa joutunut lähtemään tyhjin käsin kotiin. Aina olen kuitenkin nauttinut luonnossa liikkumisesta. Siitä tunnelmasta, kun on aivan hiljaista ja nouseva usva muuttaa tavallisen ihmisen pirstoman maiseman taianomaiseksi satumaaksi
Tuomon kirjoittamat tarinat
Viiksisimaleita Espoossa Pääsin tapaamaan viiksitimaleita ensimmäisen kerran pääkaupunkiseudulla 16 vuotta sitten. Onpa siitä kulunut hurjan pitkä aika. Olin harrastanut luontokuvausta tuolloin vasta pari vuotta. Katsoin hiljattain arkistosta tuona maaliskuisena maanantaina ottamani kuvat. Melkoista suttua. Heinänkorsia oli jokaisessa kuvassa ihan liikaa. Nykyisillä kriteereilläni olisin tuhonnut ruuduista lähes jokaisen. Muistan silti tuon retken todella elävästi. Vaikka…
Kun luontokuvaaja aloittaa harrastustaan, vanhemmat harrastajat alleviivaavat, että muista sitten, ettei luonnosta noin vain haeta kuvia. Hyvät kuvat vaativat kärsivällisyyttä ja usein tuloksena on hukkareissu. Siksi mieleeni onkin painunut elävästi pari vuotta vanha kohtaamiseni hirviemon ja vasan kanssa eräällä minulle hyvin tutulla niityllä. Emo ja vasa olivat erittäin tarkkoja paikan ja kellonajan suhteen. Kun ensimmäisen…
Yksilöitä, ei mitä tahansa lintuja Kaupungin liepeillä asuviin eläimiin voi luoda aivan erityisen suhteen. Sen sain havaita vuosia sitten, kun ryhdyin seuraamaan kaakkureita. Asuin aiemmin Tampereella, jonka lähellä on useita kaakkurireviireitä. Kun tutustuin lintuihin tarkemmin, huomasin niissä paljon yksilöllisiä piirteitä. Oli esimerkiksi eräs todella arka emo. Kun hiivin hiljaa pesimälammen rantaan, emo ei uskaltanut laskeutua…
Meitä on karkeasti kahdenlaisia ihmisiä: sellaisia, joille asuminen Helsingin Itä-Pasilan betoniviidakossa olisi lähestulkoon kauheinta, mitä elämässä voi tapahtua ja sellaisia, jotka suorastaan nauttivat siitä, että saavat olla vilkkaan kaupungin ytimessä. Itse kuulun ensimmäisiin. Asun Espoossa, jotta ei tarvitse asua Helsingissä. Monet tuntemani ketut ovat sen sijaan muuttuneet metsien salaperäisistä yöeläimistä aivan täysverisiksi cityketuiksi, jotka tuntuvat…
Ajankohtaista uutiset, jotka koskevat Tuomoa
Elämää kaupungissa -tiimin jäsenistä Tuomas Heinonen ja Tuomo Björksten sijoittuivat kahdeksan parhaan joukkoon Kuusamo Nature Photo XXVI luontokuvauskilpailun pääsarjassa eli Hannu Hautala -sarjassa. Hannu Hautala -sarjaan osallistuvan kuvan tulee olla mahdollisimman luonnonmukainen ja ilmentää kuvaushetken tunnelmaa ja tilannetta. Tuomas nappasi kuvallaan metsäkauriista kilpailun voiton ja Tuomo kunniamaininnan pikku saalistajallaan. Kummatkin kuvat ovat kuvattu Espoossa lähiluonnossa.…
Galleria
