Yksilöitä, ei mitä tahansa lintuja
Kaupungin liepeillä asuviin eläimiin voi luoda aivan erityisen suhteen. Sen sain havaita vuosia sitten, kun ryhdyin seuraamaan kaakkureita.
Asuin aiemmin Tampereella, jonka lähellä on useita kaakkurireviireitä. Kun tutustuin lintuihin tarkemmin, huomasin niissä paljon yksilöllisiä piirteitä.
Oli esimerkiksi eräs todella arka emo. Kun hiivin hiljaa pesimälammen rantaan, emo ei uskaltanut laskeutua omalle kotilammelleen. Pelkkä välähdys minusta riitti karkottamaan sen hetkellisesti pois. Lähdin saman tien itsekin pois, jotta se uskalsi tulla takaisin ruokkimaan jälkikasvuaan.
Oli myös rohkea emo. Joka kerta, kun tulin pesimälammen rantaan, rohkea yksilö ui lähemmäs nähdäkseen, kuka tällä kertaa tuli paikalle.
Oli myös emo, joka asui aivan moottoritien kupeessa. Ja yksi, joka eleli kirjaimellisesti ihmisten takapihalla lammella. Siellä se katseli ohi pyyhältäviä lenkkeilijöitä.
Mielestäni kaakkurit ovat yllättävän ihmismäisiä lintuja. Olen monen monet kerrat seurannut, kun kaakkuriemo haluaisi vain nukkua, mutta kaksi malttamatonta poikasta kärttää siltä huomiota.
Kaakkurin poikasten lentoharjoittelu on myös hauskaa seurattavaa. Ensin ne eivät oikein uskalla, ja niille voi tulla arviointivirheitä: kiihdytysmatka ei riitäkään ja ne mätkähtävät lähimetsään.
Hiljalleen niiden itseluottamus kasvaa ja ne oppivat lentämään yhtä upeasti kuin vanhempansa.
Kuvaajan kannalta kaakkurit ovat myös kiitollisia kuvattavia, sillä usein pesimälammella tapahtuu: tulee lentoonlähtöjä, nopeita syöksyjä ilmasta veteen. Lammelle saattaa tulla kilpaileva kaakkuri, jota ryhdytään ajamaan vauhdilla karkuun ja niin edelleen.
Kaakkurilammella tapahtuu kuitenkin vain lyhyen aikaa vuodesta. Kaikki alkaa kuvaajan kannalta kesä–heinäkuussa, kun poikaset kuoriutuvat. Sitä aiemmin ei kannata käydä pesimäpaikoilla ollenkaan, jotta emoilla olisi rauha hautoa munia. Heinäkuun helteet kaakkurit viettävät samalla lammella, käyvät ainoastaan kalastamassa jossain lähellä.
Kun tulee elokuu, koko perhe muuttaa ensin isolle järvelle ja lopuksi Atlantille. Alkaa pitkä uuden kesän odotus.
