Kuvaajien matkassa

Herätyskello ei ehtinyt soida. Olin jo hereillä. Nousin hiljaisesti. Kaikki on laitettu valmiiksi aamun kuvausretkeä varten paitsi kahvi. Keitin kahvia ja laitoin termariin. Kamerarepussa oli melkein kaikki omistani kuvauskalusto. Aamun ilma oli raikas, mutta aika lämmin. Auton pelti oli kuiva. Ei näytä hyvältä, mutta silti lähdin matkaan, ennen kuin päivän neljäs tunti alkoi. Ajoin Kirkkonummea…

Rotta kuvauskohteena Isorotta on laajalle levinnyt nisäkäs, joka mukautuvaisuutensa ansiosta selviää todella monenlaisissa elinympäristöissä. Rottia on kaikkialla, ne lisääntyvät tehokkaasti ja niiden täydellinen hävittäminen on mahdotonta. Ihmisen läheisyydessä viihtyvä nisäkäs ei suuremmin herätä ihastusta väestön keskuudessa, sillä rotilla on huono maine tautien levittäjänä ja rakenteiden tuhoajana. Luontokuvaajana ajatus rotan kuvaamisesta oli kutkuttanut jo pitkään, mutta…

Supikoira kuuluu lempivalokuvauskuvauskohteisiini. Pidän niistä niiden hauskan karvaturriulkonäön ja rauhallisen olemuksen vuoksi. Rauhallinen olemus tulee varmaan siitä, että nämä nisäkkäät ovat energian säästön mestareita. Sen näkee erityisesti niiden liikkumistavasta. Se on erittäin rauhallinen verrattuna muihin petoihin. Supikoira ei jolkota niin kuin ketut tai mäyrät, vaan kävelee neljällä jalalla. Jos supikoira kuulee jotain, se jää kuuntelemaan…

  Kevätaurinko lämmittää viimeinkin kesää enteilevästi. Lumenläimäreet sulavat silmissä ja viimeisetkin jääpeitteet väistyvät varjoisimmilta metsälammikoilta. Nyt on mitä mainioin hetki tarkistaa, josko ruskosammakot, tuttavallisemmin pelkät sammakot, olisivat siirtyneet kutupuuhien pariin. Kuuluva kurnutuskonsertti tuo mieleen etäisen moottorisahan murinan. Jo kaukainen vilkaisu metsälampareelle paljastaa kymmenittäin pilkistäviä päitä vesirajassa. Sammakoiden kutukarkelot ovat alkaneet! Pääkaupunkiseudun sammakoiden kutu osuu vuodesta…

  Vuolana virtaava joki, aamun tyyneyttä peilaileva meren pinta, voimakkaana kuohuva koski. En tiedä onko olemassa mitään yhtä rauhoittavaa elementtiä kuin vesi. Sen katselu, sen kuuntelu ja sen äärellä oleminen vie johonkin erityiseen tilaan. Toiselle se on ikuisesti horisonttiin jatkuva meri, toiselle virtaavan veden tasainen ääni. Kuten joku on joskus todennut, aaltojen katseleminen on kuin…

Kuva: Tua Lönnroth Loppukeväästä ja alkukesästä puistomaisissa metsissä alkaa kuulua vaativaa vinkunaa. Syylliset eivät välttämättä ole pussikaljoittelevia teinejä vaan ruokaa kerjääviä sarvipöllön poikasia. Ensin niistä havaitsee yleensä vain äänen. Metsää voi joutua haravoimaan korvat höröllään jonkin aikaa ennen kuin ensimmäinen puun oksalla nököttävä untuvapallo paljastaa sijaintinsa. Tammen lehvästöstä paistavat oranssit silmät ovat aina yhtä ilahduttava…

Suomenojan jätevedenpuhdistamon elämää ja lintuja Suomenojan lintualtaat ovat yksi Suomen tunnetuimmista lintukeitaista. Tuhannet naurulokkiparit pesivät siellä joka vuosi. Lintualtaan välittömässä läheisyydessä sijaitsee HSY:n Suomenojan jätevedenpuhdistamo, mikä on siirtymissä Blominmäkeen lähivuosina. Jätevedenpuhdistamo houkuttelee lintualtaiden asukkeja ruokailemaan sinne.     Mikä altaan ja puhdistamon suhde on ollut ja mikä se on nykyään?   Alussa oli joki, lahti…

  Maisema on valkoinen. Tuore lumikerros peittää maata. On kylmä, tuuleton ja hiljainen päivä. Kahlaan lumen läpi. Pikkuhiljaa hiljaisuutta rikkovaa ääni ulottuu korviini. Ensin se on vaimeaa sorinaa, mutta päästessäni lähemmäksi ääni kasvaa. Nyt kuulen paukuttavaa vettä. Vanhan padon vesiputous tulee näkyviin. Tummaa vettä virtaa padon yli ja kuohuu jäätyneiden ja lumen peittämien kivien välissä.…

Pihan pojat   Puolitoista vuotta on jo kerennyt omassa kodissa vierähtämään. Tänne muuttaessa oli jo selvää, että luonnon keskelle tullaan, mutta silti on luonto päässyt yllättämään. Vaikka asumme “maalla”, ovat eläimet täällä varsin tottuneita ihmisiin. Tällä hetkellä nisäkkäitä on havaittu pihalta 16 lajia. Lajikirjon lisäksi on ollut todella mukavaa seurata kauriiden elämä pihan ympärillä. Kauriita…

  Viiksisimaleita Espoossa Pääsin tapaamaan viiksitimaleita ensimmäisen kerran pääkaupunkiseudulla 16 vuotta sitten. Onpa siitä kulunut hurjan pitkä aika. Olin harrastanut luontokuvausta tuolloin vasta pari vuotta. Katsoin hiljattain arkistosta tuona maaliskuisena maanantaina ottamani kuvat. Melkoista suttua. Heinänkorsia oli jokaisessa kuvassa ihan liikaa. Nykyisillä kriteereilläni olisin tuhonnut ruuduista lähes jokaisen. Muistan silti tuon retken todella elävästi. Vaikka…

Merikotkien bongaaminen läheltä on talvilajien harrastajille etuoikeus Kun meri saa tukevan jääpeitteen alkaa ihmiset siirtymään meren jäälle eri harrastusvälineiden kanssa. Ensimmäisenä tulee retkiluistelijat ja pilkkijät. Lumikerroksen myötä hiihtäjät sekä muut ulkoilijat. Joukkoon mahtuu purjeita ja liitimiä erilaisilla kokoonpanoilla. Mitä pidemmälle kausi menee, sitä useammin merellä näkee merikotkan liitämässä tai puun latvassa tähystämässä. Välillä mahtavan kokoiset…

Lintujen talviruokinta Lintujen talviruokinta on mukavaa ja antoisaa puuhaa. Kylminä talvina se saattaa pelastaa aika monen höyhenpallon elämän. Lintuja auttamalla saa ennen kaikkea hyvän mielen, mutta samalla pääsee seuraamaan aitiopaikalta talvilintujen ja muidenkin paikalle eksyvien luontokappaleiden puuhasteluja. Vielä kun ruokintapaikka sijaitsee omalla pihalla tai ainakin ihan sen välittömässä läheisyydessä, niin tarjolla on mainio täsmälähikuvauskohde koko…

Kuva: Jyrki Salonen Kun linturuokinta hämärän tullessa hiljentyy linnuista, paikalla alkaa toisenlainen vilinä. Hiiristä rohkein uskaltautuu ensimmäisenä ulos kolostaan ja vilahtaa vauhdilla ruokinnalle pähkinä mielessään. Hämärän kiristäessä otettaan, liittyy seuraan yhä useampi hiiri, ja pian ruokinta jo miltei kuhisee näitä pikkuisia siimahäntiä. Olemme nähneet kymmenisen hiirtä samaan aikaan juoksemassa ruokinnan ja pesäkolon välillä edestakaisin. Hiiret…

Kun luontokuvaaja aloittaa harrastustaan, vanhemmat harrastajat alleviivaavat, että muista sitten, ettei luonnosta noin vain haeta kuvia. Hyvät kuvat vaativat kärsivällisyyttä ja usein tuloksena on hukkareissu. Siksi mieleeni onkin painunut elävästi pari vuotta vanha kohtaamiseni hirviemon ja vasan kanssa eräällä minulle hyvin tutulla niityllä. Emo ja vasa olivat erittäin tarkkoja paikan ja kellonajan suhteen. Kun ensimmäisen…

Kruunupäiden matkassa Jos hirvi on Suomen sarvipäiden kuningas, niin valkohäntäkauris on vähintäänkin sarvipäiden prinssi. Minun kiinnostukseni heräsi valkohäntäpukkien kuvaukseen, kun näin ensimmäistä kertaa täysikasvuisen valkohäntäkaurispukin: sen sarvet olivat kuin kruunu ja sen ylväs ruumiinrakenne teki lähtemättömän vaikutuksen. Siitä lähtien olen seurannut valkohäntäkauriiden puuhia ja yrittänyt päästä perille niiden eri vuodenaikoihin liittyvään käyttäytymiseen. Tänä vuonna aloitin valkohäntien…

Glimsinjoki Noin kolmen kilometrin mittainen Glimsinjoen jokiosuus ja sen varrella kulkeva luontopolku kuljettavat kävijän upeaa monimuotoiseen virtavesimaisemaan. Glimsinjoki saa alkunsa Pitkäjärvestä ja kulkee mutkitellen aivan Jorvin sairaalan kupeesta kohti Kirkkojärveä. Jorvin kohdalla oleva koski on mainio retkikohde, jos mielii käydä katsomassa pääkaupunkiseudun virtavesiä ja niiden elämää. Kesällä päätin ottaa pyörän alleni ja käydä tutkimassa jokea…

Suomenojan lintualtaan ympäristössä asuu lintujen lisäksi myös paljon eläimiä -yksi näistä eläimistä on mäyrä Lintualtaan vieressä sijaitsi vanha täyttömäki, joutomaa. Täyttömäen alueella viihtyi paljon eläimiä mm. mäyrä, metsäkauriita, rusakoita, lintuja, sudenkorentoja, perhosia jne. Täyttömaan lajikirjo oli valtaisa ja se oli kiva kohde. Talvisin alue mahdollisti urpiaisten ja tiklien kuvaamisen talventörröttäjissä. Täyttömaan alueella oli kaksi pesää,…

  Citykanit Makaan ruoholla. Noin 15 metrien päästä on pieni mökki. Sen alta ilmestyi pieni mustavalkoinen karvapallo, jolla on jo pitkät korvat. Hetken päästä toinen. Kolmas, ruskea karvapallo liittyy joukkoon. Ne katsovat varovaisesti isoa maailmaa. Yksi lähtee syömään ruohoa ja sitten toinen. Viimeksi ruskea karvapallo lähtee syömään. Karvapallot ovat citykanin poikasia. Yhtäkkiä kolme pörröistä rakettia…

Kotipihan biodiversiteettiä Koko kevään on ollut tarkoituksena käyttää aikaa pihalla lintujen tarkkailuun. Työkiireiden takia tämä jäi kuitenkin valitettavan vähiin. 16.5. BirdLife Suomi järjesti Bongaa päivä pihalla tapahtuman ja sain onneksi asioita järjesteltyä siten, että pystyin osallistumaan tapahtumaan lähes koko ajaksi. Bongaa päivä pihalla tapahtumassa ajatuksena oli tarkkailla lintuja 100 metrin säteellä kodin tai mökin ovelta…

Tarina heistä, joita en unohda Aamuaurinko nousee kohta lämmittämään nurmikolla torkkuvaa ketun pentua. Ihmettelen mielessäni, miksi se nukkuu ulkona aamuyöstä. Näen sen sisaruksia alueella, ne heräilevät meidän saapuessa paikalle ja osoittavat välitöntä kiinnostusta erityisesti reppuihimme, jotka jätämme maahan. Edellisenä iltana paikalla on käynyt kollegamme, joka mainitsi, ettei nähnyt emon käyvän paikalla kertaakaan. Hänen käynnistään on…

LIITO-ORAVIEN PARITTELUA TODISTAMASSA On käynnistymässä minulle toinen aktiviinen liito-oravien seurantavuosi. Tämä on osa jatkuvaa kaupunkiluonnon kuvausprojektiani. Maaliskuussa alkaa liito-oravien riiauskausi ja se jatkuu huhtikuulle yksilöistä riippuen. Olin maaliskuun loppupuolella seuraamassa itselleni uutta pesäkoloa, minkä alla oli paljon papanoita. Näin liito-oravan lyhyesti ja sain kuvia, mutta se poistui pian latvaan ja sieltä eteenpäin ruokailemaan. Todennäköisesti kyseessä…

Näin syntyi Vantaanjoen meritaimenet 2020 video Vantaanjoen meritaimenet videoillani alkaa olla jo pitkä perinne, ensimmäiset hapuilevat kokeilut julkaistiin jo syksyllä 2013. Videoklippien yhteenniputus on saanut vuosi vuodelta enemmän luontoelokuvamaisia piirteitä, niin kuvausten, käsikirjoituksen, kuin editoinninkin osalta. Tällainen videoprojekti on mielenkiintoinen, mutta aikaa vievä toteuttaa – avaan tässä vähän uusimman syksyllä 2020 kuvatun videon taustoja.  …

Valopilkku liikkuu ylöspäin puunrungon pintaa pitkin, samaan aikaan aurinko laskee. Metsässä hämärtyy taas. On vaikeampi nähdä, mutta täällä kertaa on vielä valoa. Tuijotan koloa puussa ja yritän olla päästämättä katsettani harhailemaan. En muistaa enää, kuinka monta iltaa olen vienyt tuijottamassa koloihin puissa. Tänään odotuksieni ovat korkealla. Epäilen, että liito-oravan emolla on poikasia, mutta en voi…

Yksilöitä, ei mitä tahansa lintuja Kaupungin liepeillä asuviin eläimiin voi luoda aivan erityisen suhteen. Sen sain havaita vuosia sitten, kun ryhdyin seuraamaan kaakkureita. Asuin aiemmin Tampereella, jonka lähellä on useita kaakkurireviireitä. Kun tutustuin lintuihin tarkemmin, huomasin niissä paljon yksilöllisiä piirteitä. Oli esimerkiksi eräs todella arka emo. Kun hiivin hiljaa pesimälammen rantaan, emo ei uskaltanut laskeutua…

Kauan kaivattu kurkistus Tua Lönnroth & Jyrki Salonen ”Tuolta kun kurkistaisi kärppä.” Lause, jota toistelemme usein ulkona liikkuessamme idyllisen näköisen kivimuurin tai rustiikkisen talon kivijalan kohdalle osuessamme. Valitettavasti toiveemme ei yleensä toteudu muualla kuin sosiaalisen median kuvatulvan äärellä. Kunnes eräänä huhtikuisena iltana, mahdollisimman epävalokuvauksellisen talventörröttäjäpusikon äärellä, ilmoille pääsevät epäuskoiset sanat: ”tuolon kärppä!”. Kuva: Tua Lönnroth…

Meitä on karkeasti kahdenlaisia ihmisiä: sellaisia, joille asuminen Helsingin Itä-Pasilan betoniviidakossa olisi lähestulkoon kauheinta, mitä elämässä voi tapahtua ja sellaisia, jotka suorastaan nauttivat siitä, että saavat olla vilkkaan kaupungin ytimessä. Itse kuulun ensimmäisiin. Asun Espoossa, jotta ei tarvitse asua Helsingissä. Monet tuntemani ketut ovat sen sijaan muuttuneet metsien salaperäisistä yöeläimistä aivan täysverisiksi cityketuiksi, jotka tuntuvat…

Pienen purometsän supikoirat Sain viime kesänä seurata pienen purometsän supikoiria ja niiden 12:sta poikasen salaista elämää. Olen kolme vuotta kuvannut tämän saman pariskunnan puuhia tässä pienessä puron halkomassa metsässä. Aluksi kuvasin ansakameroin ja myöhempinä vuosina itse kuvattuna itse kameran takana. Puron äärelle ajauduin kuvaamaan, kun yritin saada supikoiran juomiskuvaa. Puron ääressä kuvatessani huomasin, että purolla…

NIITYN KAURIIT Lämpimänä loppukesän iltana olin kävelemässä kameran kanssa. Kävelin polkujen risteystä kohti, kun risteyksen toisella puollella näin komean metsäkauris uroksen. Huomasin nopeasti, että me molemmat haluaisimme mennä risteykseen ja sieltä sillan yli. Pysähdyin ja päätin antaa uroksen mennä ensin. Kun uros käveli hitaasti siltaa kohti, nostin kamerani hitaasti ja otin muutaman kuvan. Uros pysähtyi.…

Elämää kaupungissa Luontokuvaus pääkaupunkiseudulla on avannut mielenkiintoisen kurkistusikkunan kaupungissa elävien luonnonvaraisten eläinten elinympäristöön. Jaamme lähiömme, metsämme ja rantamme uskomattoman lajikirjon kanssa. Lintulajeja en uskalla edes lähteä arvioimaan. Helsingin Sanomat kertoi kesäkuussa jutussaan ”Paljasjalkaisia stadilaisia”, että juuri päivitetyn listauksen mukaan pelkästään Helsingin alueella asuu tai vierailee säännöllisesti 49 eri nisäkäslajia. Juttu on kiinnostava katsaus pääkaupunkiseudun lajistoon,…

Kotipiha 9.9.2020 toteutui pitkäaikainen haaveemme. Ostimme yhdessä avopuolisoni kanssa omakotitalon. 1,7 hehtaaria omaa maata sekä pieni punainen talo. Parempaa emme olisi osanneet edes kuvitella. Syyskuu oli kiireinen eikä pihalla kerennyt paljoa nauttimaan. Iltaisin kuitenkin välillä pääsi ihailemaan, kuinka sadat kurjet sekä tuhannet hanhet siirtyivät yöpymään tonttimme yli Kirkkonummen Saltfjärdenin suuntaan. Kuun aikana muuttoa tehdessä näkyi…

Vantaanjoen meritaimenet 2019 Vantaanjoki kiemurtelee 100 km peltomaisemien halki laskeakseen vetensä Helsingin Vanhankaupunginlahteen. Tuo laaja vesistö on muodostunut itselleni hyvin rakkaaksi, olenhan asunut sen varrella koko ikäni. Lapsuudessani lohikalan pyrstön saattoi nähdä lähinnä muistona Vantaan vaakunassa. Silti Vantaan vesistö antoi kipinän kalastusharrastukselle ja tarjosi upeita hetkiä jokiluonnossa. Pitkäjänteisen vuosikymmeniä kestäneen suojelutyön ja virtavesikunnostusten myötä meritaimen…

Etsintä Pyöräilin helmikuisena iltana tuttua reittiä metsän siimeksessä otsalampun valossa yrittäen pysyä tallotulla polulla. Lunta oli puoleen sääreen, mutta polku oli ajettavassa kunnossa. Tullessani tuttuun kohtaan, jossa on polun lähellä mielenkiintoisen näköinen maasto. Päätin nousta pyörän selästä ja lähteä katsomaan onko siellä koloja. Vaikka lunta oli reippaasti, rinne oli selkeästi havaittavissa. Nopeasti valokeilaan osui ensimmäinen…

Vantaanjoen meritaimenet 2018 Vantaanjoen meritaimenilla riittää sitkeää tahdonvoimaa! Tai ainakin siltä se näyttää, kun ne vuodesta toiseen joutuvat jokeen noustessaan sinnikkäästi hyppiä patoseiniä vasten päästäkseen kutupaikoilleen. Nuo tsaarinaikaiset ränsistyneet padot ovat useita sukupolvia sitten mahdollistaneet myllyjen pyörittämisen ja jauhaneet sähkövirtaa muutamien talojen tarpeeseen. Tätä nykyä ne ovat tarpeettomia, mutta vaikeuttavat suunnattomasti vaelluskalojen kulkua. Olen halunnut…