NIITYN KAURIIT
Lämpimänä loppukesän iltana olin kävelemässä kameran kanssa. Kävelin polkujen risteystä kohti, kun risteyksen toisella puollella näin komean metsäkauris uroksen. Huomasin nopeasti, että me molemmat haluaisimme mennä risteykseen ja sieltä sillan yli. Pysähdyin ja päätin antaa uroksen mennä ensin. Kun uros käveli hitaasti siltaa kohti, nostin kamerani hitaasti ja otin muutaman kuvan. Uros pysähtyi. Se kuuli jotain. Pyöräilijä oli tulossa sitä kohti. Uros peruutti ja odotti, että pyöräilijä pyöräili ohi, sitten se lähti kävelemään sillan yli ja meni niitylle.
Odotin vielä jonkin aikaa, ennen kuin itse menin sillan yli. Näin uroksen niityllä ja se oli löytänyt seuraa. Niityllä oli naaras ja se oli varmasti syy, miksi uros ei lähtenyt karkuun pyöräilijää. Uros rupesi seuraamaan naarasta niityllä. Näytti kaukaa siltä, että naaras yritti piiloutua urokselta pienen puun taakse. Siinä se ei onnistunut, kun uros tuli sen luokse ja haistoi sen takapuolta. Naaras juoksi pientä puuta ympäri ja uros sen perässä. Ne juoksivat monta kierosta, ennen kuin naaras juoksi pois kohti niityn toista päätyä. Uros ei luovuttanut, vaan seurasi naaraan perässä. Niityn päädyssä ne pelasivat samaa peliä siihen asti, kunnes naaras kyllästyi ja juoksi piiloon metsään. Tämä oli ensimmäinen kerta elämässäni, kun näin metsäkauriiden soidinta.
Muutama viikko myöhemmin istuin niityn reunalla kamera valmiina odottamassa kauriita. Kun aurinko laski horisontin alapuolelle, metsän reunaan ilmestyi metsäkauriin vasa. Sillä oli vielä täpläinen turkki ja se käveli niitylle. Kohta emo tuli esiin metsästä. Vasa haluaisi juoda maitoa, mutta emo oli vähän hermostunut eikä pysynyt paikallaan. Kohta uros tuli metsästä. Ehkä emo oli jo huomannut sen ja oli sen takia levoton. Uros seurasi naarasta niityllä kuono ihan kiinni naaran takapuolessa. Taas se tarkisti, onko naaras valmis parittelemaan. Uros innostui, ehkä naaras on valmis. Aina kuin uros yritti kiivetä sen päälle, naaras lähti pois, mutta ei mennyt kauas uroksesta. Vasa seurasi soidinpeliä sivusta, joskus läheltä ja joskus vähän kauempaa. Naaras oli koko illan hermostunut, eikä parittelu onnistunut. Ehkä kosija ei ollut sen mielestänsä riittävä hyvä sille, tai sitten naaras ei ollut ihan valmis vielä. Loppujen lopuksi kaikki kolme lähtivät pois niityltä samaan suuntaan.
Yhtenä iltana näin yhden naaran, sillä oli seuralainen mukanaan. Oliko se sama naaras ja vasa? Ei ollut, koska näin toisen pikkupään ruohikossa ja sitten kolmannen. Pikku perhe ei tullut avoimelle niitylle, vaan pysyi reunalla. Seurasin kaikki neljää, kun ne liikkuivat hitaasti metsän reunalla välillä syömässä vähän ruohoa. Yksitellen ne poistuivat niityltä. Rupesin miettimään kuinka paljon metsäkauriita tulee niitylle ja kuinka paljon niitä asuu lähialueella? Ainakin enemmän kuin minkä ajattelin ennen tätä iltaa.
Viimeinen iltani niityn reunalla kauriiden kanssa, ennen kuin päivät lyhenivät liikaa, oli tuulinen. Odotin taas rauhallisesti. Nyt minulla oli ghilliepeitto minun ja kamerani päällä. Olin niin piilossa, kun voin olla. Kauemmalta näytin kuin pikkupensaalta. Vähän ajan päästä komea uros tuli metsästä. Onko se sama kuin edellisellä kerralla? Sitä en tiedä, en ole vielä oppinut tunnistamaan yksilöitä. Välillä se hermostui tuulesta, mutta myös söi ruohoa ihan rahallisesti minun edessäni. Ihmisten äänet tulivat koko ajan läheiseltä kävelytieltä, joka taas sai uros hermostumaan. Nyt sille riitti ja se juoksi pois niityltä. Istuin vielä paikallaan ja odotin. Ehkä naaras vasojen kansaa tulisi taas tai uros tulisi takasin. Mutta eivät ne tulleet. Rupesin pakkaamaan kamat pois. Oli jo pimeä ja kuvaaminen ei olisi hirveän hyvin onnistunut enää. Ennen kuin otin putken pois kamerastani tuntui, että joku tarkkaili minua. Katsoin oikealle. Ensin en nähnyt mitään, mutta sitten erotin hämärästä metsäkauriin, joka tuijotti minua. Nostin kamerani hitaasti ja käänsin ISO:n korkealle (51 200). Otin pari kuvaa, kiitin malliani hyvästä yhteistyöstä, toivotin sille hyvä yötä ja lähdin kotiin onnellisena taas kerran.
Odotin vielä jonkin aikaa, ennen kuin itse menin sillan yli. Näin uroksen niityllä ja se oli löytänyt seuraa. Niityllä oli naaras ja se oli varmasti syy, miksi uros ei lähtenyt karkuun pyöräilijää. Uros rupesi seuraamaan naarasta niityllä. Näytti kaukaa siltä, että naaras yritti piiloutua urokselta pienen puun taakse. Siinä se ei onnistunut, kun uros tuli sen luokse ja haistoi sen takapuolta. Naaras juoksi pientä puuta ympäri ja uros sen perässä. Ne juoksivat monta kierosta, ennen kuin naaras juoksi pois kohti niityn toista päätyä. Uros ei luovuttanut, vaan seurasi naaraan perässä. Niityn päädyssä ne pelasivat samaa peliä siihen asti, kunnes naaras kyllästyi ja juoksi piiloon metsään. Tämä oli ensimmäinen kerta elämässäni, kun näin metsäkauriiden soidinta.