Rotta kuvauskohteena
Isorotta on laajalle levinnyt nisäkäs, joka mukautuvaisuutensa ansiosta selviää todella monenlaisissa elinympäristöissä. Rottia on kaikkialla, ne lisääntyvät tehokkaasti ja niiden täydellinen hävittäminen on mahdotonta. Ihmisen läheisyydessä viihtyvä nisäkäs ei suuremmin herätä ihastusta väestön keskuudessa, sillä rotilla on huono maine tautien levittäjänä ja rakenteiden tuhoajana.
Luontokuvaajana ajatus rotan kuvaamisesta oli kutkuttanut jo pitkään, mutta tuon ”kaikkialla” elävän hämäräaktiivisen eläimen löytäminen kuvattavaksi tuntui silti olevan ylivoimaisen vaikea tehtävä. Niinpä kun viime keväänä keskustelupalvelu Jodelissa tuskastunut henkilö valitti läheisen kerrostalon roskakatoksen käsiin räjähtäneestä rottaongelmasta, oli meikäläisen reaktio tietysti jotain ihan muuta, kun suurimmalla osalla keskusteluun osallistuneilla. Bring it on!
Iltahämärässä siis hiivin kokeilemaan onneani entisen kotikatuni naapuritalon Molokien kulmille ja sain osakseni aika monta mittailevaa katsetta roskiksilla kameran kanssa istuskellessani. Talojen seinustoilla ja pihojen nurkilla lojuvat (nykyään luvanvaraiset) rotanmyrkkyboksit on muuten hyvä keino havaita rottaongelma ja rottien elinalueet, jos ei itse eläimiä juuri silloin satukaan näkemään. Suuret kolot maassa roskakatoksen viereisen puun juurakossa paljastivat lähemmin tarkasteltuna rottien pesäpaikan ja illan aikana onnistuinkin bongaamaan sekä kuvaamaan muutaman kolosta kurkistelevan todella aran rotan. Sijainti osoittautui kuitenkin hankalaksi; roskakatos sijaitsee suurten kerrostalojen ympäröimänä, joten valoisaankin aikaan valoa on todella rajallisesti, mikä rajoitti kalustoa ja suljinaikoja. 200 mm 2.8 sain muutamia kohtalaisia kuvia kolosta kurkistavista söpöliineistä. Rotan lähtiessä liikkeelle ei suljinajat enää riittäneet pysäyttämään liikettä. Olisin mielelläni käyttänyt pidempää objektiivia, mutta sen valovoima oli ratkaisevasti huonompi.
On asioita, joihin voi vaikuttaa ja niitä, joihin ei voi. Rotta-asia jäi hautumaan melkein pariksi kuukaudeksi, sillä haaveissa oli löytää valoisampi ympäristö niiden kuvaamiseen.
Heinäkuun loppu 2021
Oli niin kuivaa, että nurmikot muuttuivat kahisevan keltaiseksi ja maa pölisi tomua. Eläimet alkoivat olla kuivuuden pitkittyessä hätää kärsimässä. Yövuoroon pyöräillessä havaitsin matkan varrella sijaitsevan toisen kerrostalon pihalla koloonsa luikkivan rotan, ja ajatus niiden kuvaamisesta heräsi uudestaan eloon. Tässä kerrostalossa oli meneillään jokin remontti, joka ilmeisesti sai rotat liikkeelle poikkeuksellisesti myös valoisaan aikaan. Hassunhauskojen työaikojen ansiosta sain seuraavalle yölle mahdollisuuden tarkistaa tilanteen töistä päästyäni aamukuudelta; ja toden totta havaitsin paikalla liikkuvan aran rottayksilön, joka kuitenkin melko nopeasti paineli koloonsa lopettaen yhteistyön lyhyeen. Paras kuvausapaja tarjoutui sitten kuitenkin kotimatkalla läheisen pikkukahvilan pensasaidan rajaamalta sisäpihalta, kun olin jo edellisen lokaation suhteen luovuttanut ja aamuauringon porotti toden teolla.
En tiedä, ajoiko poikkeuksellinen kuivuus lopulta näin laajalti rottia liikkeelle vai mikä moisen onnenkantamoisen aiheutti, mutta tällä pienellä ruohopihalla rotat ruokailivat kaikessa rauhassa aamun jo valjettua yhteystyössä citykanin kanssa. Pupu piti vahtia, ja kun sen varoitti lähestyvästä ihmisestä, rotat luikkivat läheisen terassirakennelman alle piiloon. Valaistus mahdollisti tässä vaiheessa teleobektiivin käyttämisen extenderin kanssa niin, että rotista sai paremmin lähikuvia menemättä liian lähelle ja näin oli helpompi seurata eläimen touhuilua.
Pian tuon aamun jälkeen alkoivat loppukesän sateet, ja sateiden loputtua olivat myös rotat kadonneet kuin tuhka tuuleen. Jos olisin tiennyt, että lysti jää näin lyhyeksi olisin priorisoinut rottien kuvaamista korkeammalle. Tulkitsin niin, että jostain syystä kuivuus ajoi eläimiä liikkeelle rohkeammin myös valoisan aikaan, mutta tilanteen normalisoiduttua ne palasivat myös tavalliseen varovaiseen elämäntapaansa. Näiltä kolmelta paikalta ei rotista näkynyt ohi kulkiessa sen jälkeen enää jälkeäkään. Minulle jäi noista päivistä kiva fiilis ja toivon että tänä kesänä tulisi vielä uusia mahdollisuuksia seurailla rottien touhuja pidemmän kaavan kautta.
